Pieni tapahtuma joitakin viikkoja sitten sai jälleen huomaamaan ja havahtumaan siihen, kuinka kokonaisvaltainen systeemi kehomme ja kehomielemme onkaan. Kävelin järven rannalla nurmikolla, ja maisemia ihaillessani en huomannut maassa olevaa kuoppaa. Astuin siihen ja nilkkani muljahti ikävästi. Ei pahasti, mutta nilkka turposi jonkin verran ja oli pari päivää hieman arka. Mutta sitä, mitä tuo nilkan lievä vamma sai aikaan muussa kehossa, oli mielenkiintoista tutkailla. 

Seuraavana päivänä kipeää nilkkaa varoessani kipeytyi vasemman sääreni ulkosyrjä. Siitä kipu ja jäykkyys siirtyi kohti lantiota. Myös selkäni ja niskani alkoivat tuntua hyvin epämiellyttäviltä, ja ikävä olo alkoi levitä myös mielen tasolle. Parin päivän päästä viimein ymmärsin pysähtyä noiden tuntemusten äärelle. Tein muutaman asanan verran yin joogaa, mikä auttoi ja kehoni alkoi palautua kohti normaalia olotilaa. Nilkan lievä vammakin oli jo parantunut ja ongelma siis kaikkinensa selvitetty. 

Kuinka yksi pienen pieni asia voikaan johtaa toisiin asioihin. Miten helppoa on sivuuttaa ja jättää huomiotta se, mistä kaikki ikään kuin lähtee liikkeelle. Ja huomata vasta, kun koko keho kipuilee ja mieli seuraa perässä ikävään, joustamattomaan ja tiukkaan oloon. Aina tästä seuraavaa vyyhtiä ei ole näin helppoa jäljittää ja hoitaa, kuin tässä kuvauksessa. Joskus vaaditaan paljon paneutumista ja perehtymistä, kerros kerrokselta purkamista, tutkimista, ihmettelemistä sekä paljon aikaa. Joskus kivun alkuperä ja syy on tiedostamaton, tai jo vuosia sitten unohtunut, ja jäljellä on vain kaikki se kipu ja jäykkyys, joka on ollut seurausta pienestä vammasta, fyysisestä tai henkisestä. Että päästään kohti kivun juurisyytä, täytyy hiljalleen ikään kuin keriä lankakerää auki ja hoitaa kaikkea, joka on aiemmin jäänyt hoitamatta ja huomioimatta. 

Ehkä tällä matkalla opitaan myös huomaamaan ja havainnoimaan, tarttumaan pieniin kireyksiin ja tukoksiin, hoitamaan kehoa ja mieltä jokainen päivä niin, että lankakerää ei vedetä vaan tiukemmalle ja tiukemmalle kerälle joka päivä. Vaan mieli tyynnytetään rauhan tilaan säännöllisesti, keho päästetään vapauden tilaan vailla jännitystä, vailla tarvetta panssaroida sisäänsä kaikkea, mitä ei voida kohdata. Että tunteille annetaan lupa olla, tunteet saavat virrata vapaasti, eikä niitä tarvitse pelätä, vaan päinvastoin voidaan ottaa apua vastaan tunteiden kohtaamiseen turvallisesti ja hiljalleen.  

Tapoja tähän prosessiin on monia, mutta yhteistä kaikille on itsetuntemuksen lisääntyminen. 

On tärkeää alkaa huomata kehon ja mielen liikkeitä ja tuntemuksia, tunnistaa mistä keho jännittyy, alkaa tehdä pieniä muutoksia, kuten rentouttamaan tietoisesti vatsaa, joka meinaa jännittyä aina tietyssä tilanteessa. Tai antaa selälle pientä liikehdintää, kuten taivutusta eteen, taakse ja sivulle, tai pientä lempeää kiertoa, jo ennen kuin selkä alkaa jäykistyä ja kipeytyä. 

Kehosfäärissä sekä kehon että mielen tasolla olevia jäykkyyksiä ja kipuja voi työstää mm. palauttavan joogan tunneilla ja kursseilla sekä tanssi-liiketerapian yksilöterapiassa, ryhmissä sekä työpajoissa!