Kehollisuus ja kulttuuri mielenterveyden tukena – paneelikeskustelun poimintoja

Jyväskylä Tyyni mieli -tapahtuman paneelikeskustelun vetäjä Marianna Räsänen (tanssi-liiketerapeutti, Kehosfääri Oy) johdatteli osallistujat pohtimaan kehollisuuden ja kulttuurin merkitystä mielenterveydelle ja hyvinvoinnille. Keskusteluun osallistuivat Maria Poikonen (Jyväskylän kulttuuripalvelut), Laura Sahlman (koulutaiteilija), Kirsi Siukola (kokemusasiantuntija), Reetta Jokinen (traumapsykoterapeutti, Tuntumaa Oy) sekä Meri Nisula (tanssi-liiketerapeutti, Kehosfääri Oy). Keskustelussa korostui erityisesti taiteen ja kehollisuuden monipuolinen rooli eri elämänalueilla – koulusta kuntoutukseen.

Jyväskylän kulttuuripalveluissa luodaan mahdollisuuksia taiteen tekemiseen ja kulttuurin kokemiseen erilaisissa yhteisöissä. Nuorimmat kulttuuritoiminnasta nauttivat ovat vauvoja, joille luontainen tapa olla maailmassa on aistiminen ja kehollinen kokeminen. Myös työnohjauksessa hyödynnetään kehollisia menetelmiä, kuten Reetta Jokinen toi keskustelussa esiin. Kehollisuuden hyödyntämisen kautta voidaan päästä puhumaan luottamuksellisempien ja syvempien asioiden äärelle.

Koulumaailmassa taide ja kulttuuri voivat tarjota oppilaille iloa ja stressin lievitystä koulupäivän aikana. Koulutaiteilijan läsnäolo voi helpottaa niitä oppilaita, joille koulussa oleminen on haastavaa. Yhteinen hetki turvallisen aikuisen kanssa antaa lapselle mahdollisuuden lievittää stressiä koulupäivän aikana ja saada aikuisen läsnäoloa ilman suorituspaineita ja -vaatimuksia. Taidehetki voi toimia oppilaille myös palkintona ja kannustimena, ja sen vaikutukset näkyvät lasten kehollisessa olemisessa ja ilossa. Koulussa koulutaiteilija voi olla apuna esimerkiksi oppilaille, joille kouluun tuleminen tai koulussa oleminen voi olla haastavaa. Koulutaiteilija on myös mukana rakentamassa yhteisöllisyyttä taiteen tekemisen keinoin.

Paneelissa nousi esiin myös se, kuinka taide voi auttaa sairauksien kanssa elämisessä ja kuntoutumisessa. Tanssi ja liike tukevat omaan kehoon asettumista ja toisten ihmisten kanssa olemista. Taide tuo ihmisen läsnäolon hetkeen, irti ajatusten ylivallasta, ja mahdollistaa kokemusten jakamisen toisten kanssa. Taiteen avulla voi peilata omia kokemuksiaan toisten kokemuksiin, taide tuo yhteyttä itseen ja toisiin ihmisiin. Moniaistisuus ja yksilöllisyys taiteellisessa tekemisessä mahdollistaa osallisuuden myös silloin kun ihmisellä on erityisiä tarpeita. Taiteellisessa tekemisessä jokainen voi toimia ja tehdä omalla tavallaan, sallivuus on olennaista. Taiteellisen tekemisen ja kokemisen lisäksi hyvinvointia lisää tietoinen hetkessä läsnä oleminen, ajatusten vapaa kirjoittaminen, liikkuminen itselle hyvältä tuntuvalla tavalla, rauhallinen hengittäminen sekä luonnossa oleminen moniaistisesti kokien.

Taide ja kehollisuus voi avata yhteyden itseen – ja sitä kautta myös muihin. Ryhmässä toimiminen, sallivuus ja turvallinen ilmapiiri voivat olla keskeisiä elementtejä myös terapiatyössä, etenkin taideterapioissa. Esimerkiksi tanssi-liiketerapiassa kehollisuus ja taide avaavat yhteyden ja vuorovaikutuksen väyliä myös lapsille tai ihmisille, joiden voi olla vaikea ilmaista itseään sanallisesti. Tanssi-liiketerapia sopii hyvin myös itsetuntemuksen ja oman kehoyhteyden parantamiseksi hyvinvointia vahvistamaan.

Keskustelussa pohdittiin myös sitä, miksi taide ja keholliset menetelmät eivät vielä ole täydellä potentiaalilla mukana yhteiskunnallisissa rakenteissa, vaikka niiden hyvinvointivaikutuksista on paljon näyttöä. Taiteen kokemuksellinen luonne voi tehdä sen hyötyjen näkyväksi tekemisestä haastavaa – kokemusta ei voi mitata numeroin, mutta se on silti todellinen ja merkityksellinen. Luovuus ja kehollisuus voivat myös olla joillekin vieraita tai jopa pelottavia. Osallistuminen voi herättää epävarmuutta, jos on kasvanut kulttuurissa, jossa osaamista ja suorittamista painotetaan kokemuksen ja leikin sijaan. Pakottamattomuus periaatteena antaa kuitenkin osallistujien aina valita, millä lailla osallistuu. Usein osallistujat kokevatkin vapautumista ja helppoutta päästessään osallistumaan taiteelliseen tekemiseen tai ohjattuun keholliseen työpajaan.